Terveiset Pekingin lentokentalta!

Viime kerrasta onkin jo aikaa, mutta aikataulumme on ollut sen verran kirea, etta aikaa blogin paivittamiseen ei ole juurikaan ollut. Matkan viimeiset kolme paivaa olemme siis viettaneet Jinanissa, joka on Vantaan ystavyyskaupunki. Samoin siella on Vaskivuoren oma ystavyyskoulu eli Jinan High School number 2.

Virallisessa ohjelmassa oli Eiran esitelma opettajien ja opiskelijoiden arvioinnista suomalaisessa koulujarjestelmassa seka Markon ja minun esitelmat kuvataiteen ja historian opetuksesta Suomessa. Marko esitteli lahinna Vaskivuoren taiteen opetuksen metodeja, opetussuunnitelmaa ja kurssien sisaltoa ja mina puhuin opiskelijalahtoisista opetusmenetelmista historiassa. Eiran kuulijakunnassa oli enimmakseen rehtoreita Jinanin alueelta kun taas Marko ja mina puhuimme ainekollegoillemme. Vierailimme myos oppitunneilla seka keskustelimme koulun johdon kanssa yhteistyomme tulevista muodoista. Tarkoituksena on laajentaa yhteistyota kurssien ja toimivan opiskelija- ja opettajavaihdon tasolle. Ensi kevaana voimme itse saada vieraita Kiinasta.

Lisaksi vierailimme eraalla toisella koululla, jossa tapasimme henkilokuntaa ja oppilaita noin tunnin ajan, jolloin he saivat esittaa vapaasti kysymyksia meille kaikille. Tunnelma oli varsin leppoisa ja ystavallinen, joskin muutama kysymys oli hyvin yksityiskohtainen. Paras kysymys kasitteli luonnollisesti sita, uskommeko Suomen joskus pelaavan jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa.

Kiinalaisten ystavallisyytta ja vieraanvaraisuutta olen jo aiemmin kehunut, mutta lienee paikallaan mainita asian uudemmankin kerran. Meidat vietiin tutustumaan mm. Tuhannen Buddhan vuorelle, jonka luolassa todellakin loytyi noin tuhat buddha-aiheista patsasta. Samoin soimme mm. mongolialaista ruokaa, jonka erikoisin puoli on varmaankin se, etta jokaisella ruokailijalla on oma kattila, jossa ruoka kypsennetaan juuri ennen sen nauttimista. Juuri ennen junamme lahtoa Jinanista kohti Pekingia kavimme viela jaahyvaisillallisella, jossa Marko sai erityisen hienon lahjan. Han oli osoittanut kiinnostusta kalligrafiaan eli kiinalaiseen kirjoitustapaan seka muuhun kiinalaiseen taiteeseen. Niinpa illalliselle saapui myos Markon ainekollega, joka lahjoitti Markolle hienon kalligrafiavalineiston. Kohta Vaskivuoressakin saatetaan opiskella kalligrafiaa.

Yo meni siis junassa ja nyt olemme noin puolen tunnin paassa lennon lahdosta. Oli muuten melkoinen homma saada taksi rautatiesasemalta lentokentalle. Kiinalaisten jonotuskulttuurissa on nimittain suomalaisten mielesta hieman parantamisen varaa. Tappelun jalkeen istuimme kuitenkin taksissa matkalla lentokentalle. Seuraavaksi siis Pariisin kautta Helsinkiin, jonne saavumme paikallista aikaa klo 23 illalla. Matka on ollut oikein onnistunut, mitaan yllattavaa ongelmaa ei ole tullut eteen vaan kaikki on mennyt mukavasti. Aikataulu on ollut tiukka, mutta aktiviteettimme hyodyllisia ja kokemuksia avartavia. Olemme taynna tarmoa yhteistyon kehittamiseen...varokaa vaan. :-)